Minä oon löytäny nyt todellisen herkkuruoan. Minä tykkään juustosta - kuten jo aiemmin kerroinkin. Tänään minä oon monta kertaa juossut jääkaapille ja pyytänyt juustoa. Aika hyvin toi palvelusväki jo ymmärtää minua. Pappa ei ensin ymmärtänyt, että minä tahdon juustoa. Se antoi minulle makkaraa, mutta en minä tykkää makkarasta. Minä tahdon juustoa. Mamma ymmärsi paremmin, se opetti pappaakin ja nyt pappa sitten osaa antaa minulle juustoa kun minä juoksen jääkaapille. Pappa on tosi yhteiskuntakelpoinen ihminen, se oppii tosi nopeesti. Pitää vähän miettiä, minkä tempun minä sille seuraavaksi opetan. Pappa osaa jo kontata lattialla minun edessä, heittää minulle palloa, antaa minulle juustoa, nostaa minut syliin kun minä komennan ja rapsuttaa mahasta.
Ihan parasta juustoa on minun mielestä kermajuusto. Ei mikään vähärasvainen kevytversio vaan ihan oikea kermajuusto. Mamma antaa aina pienemmän palan kuin pappa, se vähän harmittaa minua. Pappa meinas kyllä antaa minulle pienemmän palan, mutta minä olin niin nopea pikkukissa että veinkin papan oman juustopalan. Hahhaa, sainpas isomman palan juustoa!
Eilen minä sain papan leivän päältä maistaa tuorejuustoa. Sekin oli ihan hyvää. Pappa ei enää syönyt sitä leipää sitten kun minä olin nuollu kaiken juuston siitä leivän päältä pois. Minä en ihan ymmärrä pappaa, leipä olis ollut valmiiksi pehmitettyäkin ja se ei silti syönyt. Mamman leivän päältä en oo syönyt mitään, mammalla on sellanen sairaus ettei se voi syödä ku jotain erikoisleipiä vaan. Joku keliakia sen sairauden nimi on. Täällä on vanhimmalla kissalla eli tolla Pekulla sama juttu, sekään ei saa syödä mitään missä on viljaa. Minä saan syödä ihan kaikkea ja hyvä niin, koska minä tykkään vähän maistella leipääkin.
Pappa söi pizzaa ja siitä pizzan päältäkin minä sain vähän juustoa. Sekin oli ihan hyvää. Hassua se pizza, vähän kuin leipä johon on laitettu purkkiruokaa päälle ja sitten juustoa. Minun isoveli Ässä on ihan hulluna pizzaan, se oikein kerjää sitä. Se syö pizzapohjankin - ja herkkusienet.
Ässä on muutenkin vähän hassu tyyppi, se on kai pienenä ollut liian lähellä taiteilijan sivellintä kun sillä on musta nenä. ISO musta nenä. Sen takia se onkin Ässä, sen nenässä on kuulemma pataässä. En minä siinä mitään pataa nähny eikä nenä näyttäny ässältä ollenkaan. Mamma sanoo, että se pataässä on jossain korteissa joilla pelataan. Minäkin oon kuulemma niissä korteissa, minulla on ihan oma maa. Hertta. Ässää on niissä korteissa vaan neljä, mutta minuapa onkin kolmetoista!
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
Say cheese!
Lähettänyt Laura klo 22.28
Tunnisteet: Kissakaverit, Ruoka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti