Hertta hirmuisesti hermostuu

Eilen minä hermostuin! Mamma ja pappa puhdisti minun korvat. Ei tarvii minun korvia puhdistaa, minä puhdistan itse! Tai korkeintaan Ninja voi sitten vähän auttaa, mutta ei mielellään kuitenkaan. Minä oon jo niin iso kissa, että osaan ihan itse puhdistaa korvat.

Sitten kun minä hermostuin, minä huusin. Huusin oikein kovaa! Niin, että naapuritkin kuulee miten Hertta hermostuu. Silloin ei ole kellään hauskaa kun Hertta hermostuu, sen minä vain sanon. Mamma ja pappa siltikin puhdisti minun korvat vaikka minä huusin. Mamma sanoi, että pakko on joskus puhdistaa korvat vaikka se ei oliskaan niin kivaa. Pyh sanon mitä. Puhdistakoot mamma omat korvansa niin kuulee sitten paremmin kun minä sanon, että minun korviin EI kosketa.

Eilen minä muuten juoksin päin vessan ovea. Oli niin kiire, etten ehtinyt katsoa eteeni ja ovi olikin laitettu kiinni. Kuului niin kova kolahdus, että mamma oikein pelästyi. Minulle ei käynyt kuinkaan, minä jatkoin matkaa sitten kun mamma avasi sen oven.

Tänään minä oon taas auttanu mammaa ihan hirveesti. Aamulla minä sain mamman langan niin solmuun, että se lanka piti leikata poikki kun mamma ei saanut solmua auki. Minä olisin varmaan saanut sen auki, mutta mamma ei antanut yrittää edes. Sitten me tänään mamman kanssa ommeltiin kissanleluja ompelukoneella. Nyt minä tiedän, miten niistä kankaista tulee kissanleluja. Ensin kankaat leikataan, sitten ne ommellaan ompelukoneella, sitten täytetään vanulla ja kissanmintulla tai valerianalla ja sen jälkeen mamma ompelee täyttöaukon käsin kiinni. Mamma sanoo, ettei ompelukoneella ommeltu täyttöaukko täytä mitenkään päin sen laatuvaatimuksia. Mamma onkin tosi tarkka laadun suhteen. Minä autan mammaa laadun valvomisessa, se on minun tosi tärkeä tehtävä.

Nyt minun pitää taas mennä, Ninja huutelee että tulisin juoksemaan kilpaa.

Kukkuluuruu!

Minä oon joutunu mammaa vähän hoitamaan kun se oli kipeenä pari päivää. Siksi minä en oo ehtiny yhtään tännekään mitään kirjoittaa. Mammalla oli vatsatauti ja minä sitten mammaa hoidin. Kehräsin sen vieressä ja sellasta kaikkea. Nyt mamma on jo parantunut ja se on mukavaa. Se jaksaa taas leikkiä minun kanssa niin minulla ei tule enää aika pitkäksi silloin kun olen hereillä. Parina päivänä meinasi olla jo vähän tylsää.

Minä oon taas tehny vaikka mitä. Tänään minä söin marjarahkaa, mamma sanoi etten minä sitä kuitenkaan syö kun halusin katsoa, mitä mamma söi. Minä sanoin että syönpäs! Ja niin minä sitten söin sitä. Ässäkin söi, mutta minä jaksoin syödä enemmän vaikka Ässä on minua monta kertaa isompi. Mamma sanoo, että Ässästä saisi ainakin kolme Herttaa. Niin iso Ässä on.

Ette arvaakaan missä minä olin eilen! Minäpä kerron. Minä olin maalla! Papan äidin ja isän luona käytiin kylässä ja siellä oli tooooooosi kivaa. Minä menen sinne pian uudestaan. Minulla on siellä 9 kissakaveria. Mira on niistä vanhin. Se on vähän pyöreä ja se on jo melkein 14-vuotias eikä se tykkää leikkiä minun kanssa. Sitten on Mikke, se on hirveän iso kissa ja vähän pelottava, mutta silti tosi kiltti. Miki on saman värinen kuin minä, mutta Mikin turkissa on aika paljon valkoista kun minun turkissa taas ei ole yhtään valkoista. Miisu on aika pieni ja sitä minä kävin lyömässä häntään ja sitten minä juoksin karkuun. Heikki murisee kovasti minulle, mutta en minä siitä välitä kun se on sellainen vanha kärttyinen akka. Heikki on tyttö vaikka sillä on pojan nimi. Sitten on Monni. Monni on tosi kiva ja komea poika. Se on pitkäkarvainen niin kuin minäkin ja sillä on niiiiiiin söpö ilme! Monnin kanssa me jo melkein leikittiin. Sitten on vielä kolmoset eli Miina, Manu ja Mimmi. Ne on kaikki samasta pentueesta. Miina on kova puhumaan. Manu on hirveän iso, mutta silti se pelkää minua. Mimminkin kanssa minä jo melkein leikin.

Siellä maalla minä pääsin ulkotarhaan. Juu-u! Se oli tosi hauskaa, mutta sitten tuli vähän kylmä kun oli niin kova tuuli ja minä halusin takaisin sisälle. Sisällä papan äiti laittoi takkaan tulen ja se olikin jännää puuhaa. Minä katselin miten puut pistetään takkaan, että osaan sitten seuraavalla kerralla paremmin auttaa. Ai niin, ja söin minä niiden muiden kissojen ruoat. Ne oli parempia kuin minun oma ruoka.

Lauantaina minä varmaan pääseen taas leikkimään Monnin kanssa. Monni lupasi opettaa minulle kivoja temppuja, kuten sen miten kaverin päälle istutaan niin ettei kaveri pääse karkuun. Siinä Monni on tosi hyvä. Minä opin jo kiipeämään aika korkealle kun Monni opetti. Seuraavalla kerralla Monni varmaan opettaa kiipeämään vielä korkeammalle. Monni on kyllä tosi kiva kaveri, tai oikeastaan minä olen ehkä vähän ihastunut siihen Monniin.

Nyt pitää juosta katsomaan, jos mamma laittaisi meille vähän ruokaa. Alkaa olla jo nälkä. Mamman äiti ja isä kävi tänään täällä kylässä ja minun piti tietysti taas näyttää kaikki temput mitä minä oon oppinut viikossa. Toi ne pari leluakin meille. On siis taas syötävä hyvin, että jaksaa kun on temppuillut.

Nähdään taas!

Ne murtautuu meille!

Hui! Tänään aamulla minä kyllä pelästyin. Tässä talossa tehdään remonttia ja rappukäytävä maalataan. Minä kyllä tiesin siitä, mamma on kertonut. Mutta silti minä pelästyin aamulla, kun ne remonttia tekevät sedät piti niin pahaa ääntä rappukäytävässä. Ei hätää, mamma pelästyi ainakin yhtä paljon ja me oltiin mamman kanssa jo valmiina hyökkäykseen jos joku ihan oikeesti murtautuu meille.

Ai että miksi me luultiin, että ne murtautuu meille? No kun ne sedät repi meidän ulko-oven ympäriltä kaikki listat pois. Kamala mikä ääni siitä tuli! Minä menin eteiseen katsomaan, mutta siellä ei kyllä näkynyt mitään. Maali vaan haisi. Pappa on töissä semmosessa tehtaassa missä maaleja pistetään purkkiin, mutta ei papan mukana tule mitään maalinhajua koskaan.

Mamma nauroi, että Ässä on meidän vahtikissa. Minä aion isona tulla vähintään yhtä hyväksi vahtikissaksi kuin Ässä. Aina kun rappukäytävästä kuuluu ääniä, Ässä juoksee eteiseen ja murisee. Niin se teki tänäänkin. Mitä enemmän ne sedät puhui meidän oven takana, sitä lähemmäksi Ässä meni eteisen ovea - ja sitä kovempaa Ässä murisi. Minäkin menin eteisen ovelle, mutta minä en oikein osaa vielä sillä tavalla murista. Ehkä minä opin. Jos Ässä opettaa minua?

Sitten minä oon taas syöny. Paljon ja kaikkea. Kermavaahtoa minä sain tänään, se oli tosi hyvää! Papan voileivän päältä minä söin ensin margariinit ja sen jälkeen kaikki mitä pappa siihen leivän päälle laittoi. Pappa sanoi, että minä oon tosi kiva kissa kun minä syön kaikkea. Yhtenä päivänä se otti videon kun minä söin tuorejuustoa suoraan purkista.

Minä oon myös oppinu, miten noihin ihmisiin saa vauhtia ja miten minä saan paljon huomiota. Pitää hiipiä ihan hiljaa jonkun seinän viereen. Sitten varovasti otetaan tapetista kiinni hampailla ja lähdetään vetämään. Ei mene kauan kun noi ihmiset on paikallistaneet minut ja sitten ne nostaa syliin ja sanoo "Aijai Hertta, noin ei saa tehdä", mutta minä en tollasta usko ja teen aina uudestaan. Nehän kuitenkin nostaa syliin, ei ne voi vihaisia olla. Eikä näin pienelle ja söpölle kissalle voi edes olla vihainen. Eihän?

Tänään minä taas kävin repimässä vähän tapettia ja sitten minä juoksin hurjaa vauhtia mammaa karkuun tapetinpala suussa. Minä voitin, mamma on liian hidas. Se ei ehtinyt saada minua kiinni. Mammaa täytyy selvästi vielä treenata, että siitä saadaan nopeampi. Saan kuulemma veljen lähiaikoina, ajattelin että me sitten sen kanssa treenataan ton mamman nopeutta.

Valokuvamalli ja kissanleluassistentti

Minä oon ollu taas tosi kiireinen pikkukissa. Eilen pappa sai kameraan jonkun uuden lisäsysteemin ja se räpsi minusta vaikka miten paljon kuvia. Minä yritin olla oikein sievän näköinen pikkukissa valokuvissa. Ässää harmitti kun pappa ei siitä ottanut kuvia, mutta minä sanoin Ässälle, että siitä on jo varmasti tosi paljon kuvia joissa se näyttää komealta. Eikä Ässää sitten enää harmittanut niin kovasti.

Tänään minä oon saanut olla kissanleluassistenttina. Se on kuulkaa tosi hauskaa puuhaa! Minä autan mammaa tekemään kissanleluja. Mamma sanoo, että ilman minun apua se tekee niitä kissanleluja huomattavasti nopeammin. Sain minä yhden lelun sitten ihan omaksi kun niin hienosti autoin mammaa. Se onkin kiva lelu ja sellaista ei vielä muilla kissoilla olekaan! Mamman nettikauppaan tulee niitä myyntiin sitten kun mamma on ensin tehnyt niitä vähän enemmän. Eli jonkin aikaa siinä kyllä menee, koska minä autan mammaa.

Minä oon myös kovasti auttanut mammaa päivittämään nettikauppaa. Sekin on aika hauskaa puuhaa. Mammasta lähtee ihan hassuja ääniä kun minä kävelen näppiksen yli ja kirjoitan omia juttuja tuotekuvauksiin. Enimmäkseen mamma vaan puhisee ja sitten se nauraa minulle. Minä taidan olla aika hauska pikkukissa.

Ai niin. Mamma sanoo, että minä oon hyeena. Mikä se sellanen hyeena on? Kun minä oon kuulemma sen takia hyeena, kun minä juoksen heti keittiöön kun jääkaapin ovi avataan. Sitten minä istun jääkaapin eteen ja käsken mamman tai papan antaa minulle jotain syötävää. Minä syön ihan kaiken mitä minulle annetaan, siitä mamma on hirveän ylpeä. Minä oonkin jo melkein Ninja-siskon kokoinen!

Tässä minä katson kameraan.

Tässä minä oon Ninja-siskon kanssa. Ninja-sisko on tossa minun takana.

Tässä minä sanon "Ruokaaaaaa! Valokuvamallina olemisesta tulee nälkä!"

Näin minä meen ihan mukkelis makkelis monta kertaa päivässä

Tässä minä lähetän terveisiä minun hoitotädeille Viroon "Moi vaan! Minulla on kaikki hyvin täällä Suomessa"

Vauhdikas viikonloppu

Minä oon ollu viikonloppuna tosi kiireinen pieni kissa. Lauantaina me oltiin koko päivä Porvoossa, mamman äiti ja isä asuu siellä. Ässä ja Ninja oli kans. Siellä oli tosi kivaa ja minä sain monenlaisia herkkuja ja siellä oli erilaisia leluja kuin kotona. Hypin kenguruloikkia mummin ja ukin sängyllä ja yritin raahata mummin työreppua, mutta se oli minulle vähän iso.

Ensin mamma ajatteli, että minä pääsen myös mamman isovanhempia katsomaan. Oli kuitenkin niin kylmä, että mamma sanoi, että me jätetään siellä sen mummun ja vaarin luona vieraileminen seuraavaan kertaan.

Eilen minä olin ulkona! Pappa teki autojen kanssa jotain ja ne mamman kanssa pisti minulle henkselit päälle ja sitten me mamman kanssa mentiin pihalle. Pappa vaan teki jotain autojen kanssa, se ei oikein huomannut minua ja se vähän harmittaa.

Pihalla  minä sain uusia ihailijoita. Meidän naapurit tuli minua rapsuttelemaan enkä minä edes yhtään säikähtänyt. Siinä oli lapsikin minua rapsuttelemassa, mutta en minä yhtään pelkää lapsiakaan kun minä oon niin reipas pikkukissa. Ne ihmiset sanoi, että minä oon toooooosi söpö ja sitten ne kysyi minkä ikäinen minä oon kun oon niin pikkunen.

Minä tykkäsin hyppiä lumihangessa. Koko minun turkki oli ihan lumen peitossa, mutta ei se haitannut minua. Onneksi mummi osti minulle ihan oman harjan lauantaina, sitä tarvittiin eilen kun tultiin sisälle. Muuten minun hieno turkki olis mennyt ihan takkuun. Minulle on muuten alkanut kauluri kasvaa ja mamma välillä nauraa, että minä oon nyt tosi hassun näkönen. Pöh. Ite se on hassun näkönen!

Eilen kävi papan kaveri kylässä ja minä menin heti eteiseen kattomaan, että kuka sieltä tuli. Kaikki sanoo, että minä oon tosi rohkea pieni kissa. En tiedä olenko minä rohkea, mutta minua kiinnostaa kaikki ja silloin pitää mennä heti kaikkea kattomaan.

Pientä pintaremonttia

Aamulla minä opin miten tapettia revitään seinästä. Mammasta lähti vähän paha ääni, mutta minä en siitä välittänyt mitään vaan jatkoin repimistä. Minä sain seinästä irti sellasen 5 x 20 cm palan tapettia. Mamma ei ollut ihan tyytyväinen minun suoritukseen, mutta minä olen ja se riittää minulle. Mamma sanoi, että täällä ei oikein tollasia temppuja sais tehdä vaikka se ei tykkääkään näistä nykyisistä tapeteista yhtään. Mutta kun joku muu kissa oli aloittanut niin minä sitten vaan vähän viimeistelin.

Vein myös margariinia, makkaraa ja juustoa papan voileivän päältä kun pappa teki eväsleipiä. Juusto oli parasta, mutta oli se makkarakin ihan hyvää. Ensin minä luulin, että pappa meinaa ihan kuivaa leipää vaan syödä, mutta tajusi se onneksi minua varten laittaa margariiniakin. Pappa kyllä sanoi, ettei se tehnyt niitä leipiä minua varten, mutta en minä nyt ihan kaikkea usko mitä pappa sanoo.

Henkselit

Jeeeee! Minä oon saanu henkselit! Ne on vaaleanpunaiset ja ne on tarkoitettu pienille kissoille - niinku minä. Eilen mamma toi ne jostain ja me sovitettiin niitä. Ne oli ihan kivat, minä juoksin täällä kotona henkselit päällä ihan hurjasti ja menin hiekkalaatikollekin henkselit päällä. Ei ne haitanneet minua yhtään.

Mamma sano, että kun minä olin niin hienosti henkselit päällä niin me mennään joku päivä ulos kattomaan. Kun tarvii aina olla henkselit päällä kun menee ulos, silloin ei jää autojen alle ja silloin minä en häviä mammalta eikä mamma häviä minulta. Ilman henkseleitäkin minä saan olla ulkona, mutta vain papan vanhempien luona maalla sellasessa kissojen ulkotarhassa.

Ai niin, ne henkselit on kuulemma oikeelta nimeltään valjaat. Mut minulle ne on henkselit. Ninjallakin on omat henkselit, vähän isommat kuin minun. Ässälläkin on henkselit, ne on isommat kuin Ninjan henkselit. Pekullakin on henkselit ja ne henkselit on kyllä tosi isot vaikka ne on punaset. Pekulla ja Ässällä on henkseleissä kiinni sellaset sydämet missä lukee niiden nimet ja mamman puhelinnumero. Että jos ne kuitenkin jotenkin pääsee flexistä irti niin sitten löytäjä voi ottaa mammaan yhteyttä ja saadaan pojat takasin kotiin. Ei ne kuulemma oo koskaan päässeet irti kuitenkaan.

Ässä on joskus lähteny karkuun maalla. Silloin se meni papan äidin kanssa pitkin pihaa peräkkäin. Mamma tietää, että Ässä tulee takasin kun vaan ottaa kastelukannun esille, Ässä nimittäin rakastaa kun kastelukannusta kaataa vettä Ässän päähän. Minä en saa edes maalla lähteä karkuun, koska silloin mamma huolestuu ihan hirveästi kun minä oon niin pieni ja kaikkea.

Minä oon muuten käyny parvekkeella eilen ja tänään. Se oli kivaa se! Meidän parveke on verkotettu, ihan vaan siks ettei me kissat päästä putoamaan. Me asutaan viidennessä kerroksessa eli siis aika tosi korkeella. Täältä on pitkä matka maahan. Eikä mamma ja pappa halua meistä ikinä eroon ja sit meitä vois myös sattua jos me päästäis putoamaan. Sen takia meillä on ikkunoissakin kaikissa sellaset verkot.

Joo. Siellä parvekkeella oli lunta, mutta minua ei lumi haittaa. Pakkastakin oli kuulemma 10 astetta, mutta ei se niin kylmältä tuntunut. Minä menin niin kovaa edes takaisin, että ei siinä ehtinyt huomaamaan onko kylmä vai lämmin. Minä löysin parvekkeelta jonku hauskan oksan. Minä toin sen sisälle ja vein sängyn alle, se on minun aarre.

Say cheese!

Minä oon löytäny nyt todellisen herkkuruoan. Minä tykkään juustosta - kuten jo aiemmin kerroinkin. Tänään minä oon monta kertaa juossut jääkaapille ja pyytänyt juustoa. Aika hyvin toi palvelusväki jo ymmärtää minua. Pappa ei ensin ymmärtänyt, että minä tahdon juustoa. Se antoi minulle makkaraa, mutta en minä tykkää makkarasta. Minä tahdon juustoa. Mamma ymmärsi paremmin, se opetti pappaakin ja nyt pappa sitten osaa antaa minulle juustoa kun minä juoksen jääkaapille. Pappa on tosi yhteiskuntakelpoinen ihminen, se oppii tosi nopeesti. Pitää vähän miettiä, minkä tempun minä sille seuraavaksi opetan. Pappa osaa jo kontata lattialla minun edessä, heittää minulle palloa, antaa minulle juustoa, nostaa minut syliin kun minä komennan ja rapsuttaa mahasta.

Ihan parasta juustoa on minun mielestä kermajuusto. Ei mikään vähärasvainen kevytversio vaan ihan oikea kermajuusto. Mamma antaa aina pienemmän palan kuin pappa, se vähän harmittaa minua. Pappa meinas kyllä antaa minulle pienemmän palan, mutta minä olin niin nopea pikkukissa että veinkin papan oman juustopalan. Hahhaa, sainpas isomman palan juustoa!

Eilen minä sain papan leivän päältä maistaa tuorejuustoa. Sekin oli ihan hyvää. Pappa ei enää syönyt sitä leipää sitten kun minä olin nuollu kaiken juuston siitä leivän päältä pois. Minä en ihan ymmärrä pappaa, leipä olis ollut valmiiksi pehmitettyäkin ja se ei silti syönyt. Mamman leivän päältä en oo syönyt mitään, mammalla on sellanen sairaus ettei se voi syödä ku jotain erikoisleipiä vaan. Joku keliakia sen sairauden nimi on. Täällä on vanhimmalla kissalla eli tolla Pekulla sama juttu, sekään ei saa syödä mitään missä on viljaa. Minä saan syödä ihan kaikkea ja hyvä niin, koska minä tykkään vähän maistella leipääkin.

Pappa söi pizzaa ja siitä pizzan päältäkin minä sain vähän juustoa. Sekin oli ihan hyvää. Hassua se pizza, vähän kuin leipä johon on laitettu purkkiruokaa päälle ja sitten juustoa. Minun isoveli Ässä on ihan hulluna pizzaan, se oikein kerjää sitä. Se syö pizzapohjankin - ja herkkusienet.

Ässä on muutenkin vähän hassu tyyppi, se on kai pienenä ollut liian lähellä taiteilijan sivellintä kun sillä on musta nenä. ISO musta nenä. Sen takia se onkin Ässä, sen nenässä on kuulemma pataässä. En minä siinä mitään pataa nähny eikä nenä näyttäny ässältä ollenkaan. Mamma sanoo, että se pataässä on jossain korteissa joilla pelataan. Minäkin oon kuulemma niissä korteissa, minulla on ihan oma maa. Hertta. Ässää on niissä korteissa vaan neljä, mutta minuapa onkin kolmetoista!

Kännykkäkoru

Minä sain nyt oman kännykkäkorun. Siinä on Charmmykittyn kuva ja se on hieno. Siinä on jotain kiiltävääkin. Pappa ei vielä oo ostanu minulle omaa kännykkää, mutta minä oon vähän papan kännykkää kokeillut käyttää ja ei se niin vaikeaa oo.

Mamma sanoo, että sen minun kännykkäkorun voi laittaa roikkumaan vaikka minun meikkipussiin. Minun meikkipussiin me ostetaan minulle omat harjat ja kammat, minä en tahdo käyttää Pekun. Minä voin kyllä pitää ihan vaan lelunakin sitä kännykkäkorua, sitä on aika kätevä kantaa siitä nauhasta.

Mutta nyt minun täytyy mennä katsomaan ikkunasta, pihalla menee joku traktori joka auraa lunta.

Rallimestarin pyllypyykki

Minä oon kuulemma rallimestari. Toi pappa käy valokuvaamassa ralleja ja kaikenlaista moottoriurheilua, minä aattelin et se sais minusta hyviä kuvia jos vähän hurjastelen. Eilen minä menin monta kertaa kurvissa nurin kun oli niin kova vauhti. Täällä on aika liukas lattia, en minä muuten olis nurin mennykään.

Iltasin minä vedän rallia mamman ja papan sängyssä. Ihan joka ilta. Usein minä saan Ninjankin siihen mukaan ja sit meillä on oikein rallikilpailut! Mamman pitää välillä vetää peitto pään yli kun sitä pelottaa, niin kovaa me mennään.

Äsken minä tulin hirveetä rallia mamman syliin. Mamma väitti, että minä haisen ja että minun häntään on tarttunu jotain kun oon käyny hiekkalaatikolla. Jaa. En minä vaan huomannu. Sit mamma nappas minut kainaloon ja kiikutti keittiöön, että nyt kuules Hertta putsataan. Mutta minäpä veinkin mammalta sen paperin millä se meinas minun pyllyä putsata! Juoksin hurjaa vauhtia paperi suussa mammaa karkuun. Ei mamma ainakaan suuttunu minulle, koska se nauroi ihan hirveesti. Minä taidan olla aika söpö pieni kissa.

Kukkulan kuningatar

Jeeeeee! Äsken minä opin menemään työhuoneen kaapin päälle. Se on oikeastaan ihan helppoa. Ensin pitää mennä mamman atk-pöydälle ja sit siihen pöydän ylätasolle ja siitä pääseekin sit tosi helposti hyppäämään kaapin päälle.

Kirjahyllyn päälle minä en oo vielä päässy, en osaa hypätä riittävän korkealle. Kyllä minä kohta pääsen sinnekin kun ahkerasti harjottelen. Sit pitää vielä valloittaa olohuoneen kirjahylly ja makuuhuoneen kaapit - ja sit minä oonki päässy täällä joka paikkaan korkeelle.

Yritin äsken syödä mamman atk-pöydän ylätason. Mamma sano, että älä syö sitä kun sit et pääse enää kaapin päälle sitä kautta. Se on kyllä totta. Oon minä tänään syöny pari kirjaakin. Mamma ei oikein siitä tykkää, sanoo ettei Ninja-siskokaan sais niin tehdä. Vaan Ninjapa tekee silti! Ja minäkin teen! Mamma ei voi kieltää meitä syömästä sen kirjoja niin kauan kun se ei anna juustoa joka kerta kun minä piippaan.

Jännittävä jääkaappi

Täällä minun uudessa kodissa on jännittävä jääkaappi. Se kätkee sisäänsä monenlaisia herkkuja ja niitä herkkuja saa kun osaa maukaista palvelusväelle sopivassa kohtaa (eli siinä jääkaapin alapuolella silloin kun palvelusväki on juuri avaamassa jääkaapin ovea).

Viikko sitten kun minä muutin tänne uuteen kotiin, en suostunut syömään. Vähän kokeilin, että mitä noi ihmiset on valmiita tekemään, jos minä en syö. Maistelin ihan vähän jotain ruokia, mutta en paljon. Sitten perjantaina minä en syöny ollenkaan. Katoin mitä noi tekee. Mamma melkeen tanssi päällään ja pappa konttasi minun edessä lattialla. Sit ne haki kaupasta vaikka minkälaista ruokaa ja kaikkia herkkuja ja vaikka mitä. Kyllä kannattaa välillä olla syömättä, sillä tienaa hyvät sapuskat koko laumalle!

En minä sitten kestänyt lauantaiaamua pidempään. Mamma anto minulle lauantaiaamuna niiiiiiiiiin hyvää kanaruokaa, että minun oli pakko syödä. Sit pappa lähti ostamaan sitä lisää ja sillä aikaa minä sitten söinkin jo ihan muuta ruokaa. Kiva pappa kun sitä voi tolleen vähän juoksuttaa. Lauantaista lähtien minä oon syöny hyvin. Palvelusväki sanoo, että minä oon kohta Paksu-Bertta enkä mikään Hertta jos minä vaan syön ja syön. Mikähän se Paksu-Bertta oikeen on?

Minä syön aika paljon kuulemma, about 500 g päivässä. Onkohan se muka paljon? Minusta se on aika vähän, sehän on vaan 5 sellasta annospussia. Mut kuivaruokaa täällä ei saa ollenkaan, kun toi mun uus isoveli (sellanen Peku, joka on kyllä toooooosi iso ja painaa 7,7 kg et kyllä se on jotain syöny sekin) ei voi paljon syödä kuivaruokaa. Mut ei se haittaa ettei kuivaruokaa saa, minä oon sitten purkkiruokaa ja kaikkia lihoja syöny.

Mut se jääkaappi. Siellä on sellasta juustoa. Minä ihan hirveesti juustosta tykkään! Oon nyt oppinut, että kun joku menee keittiöön niin minä meen perässä ja sitten istun jääkaapin eteen ja huudan oikein kovaa. Sillä lailla noi ihmiset sitten aina antaa minulle juustoa. Se on niiiiiiiiin hyvää se juusto! Eilen minä söin juustoraastetta, se oli hyvää kans. Mamma sanoo, ettei saa niin kovin paljon syödä juustoa ettei tuu maha kipeeks. Ei minulla tuu maha kipeeks, minä tiiän. Täällä ei muut kissat syö juustoa, juusto on vaan minun herkku.

Olen minä kaikenlaista muutakin täällä jo maistanu. Eilen mamma toi kaupasta muikkuja, niitä me Lula-siskon ja Ninja-siskon kanssa syötiin aika paljon. Minä piilotin yhden pakastimen alle ja toisen sohvan taakse. Odotan mitä niille tapahtuu, Ninja sano että ne alkaa haista palvelusväen mielestä tosi pahalta jonkun ajan päästä ja sit mamma ja pappa kuulemma etsii joka paikasta, että mihin me kissat ollaan taas jotain piilotettu. Minä haluan nähdä kun ne etsii, se näyttää varmaan kivalta.

Sit minä oon syöny vähän raejuustoa ja kinkkua ja jauhelihaa. Possusuikaleella minä vaan leikin kun se oli aika iso. Ai niin, kermavaahtoakin minä maistoin - ja palvelusväen sormia.

Nyt minä meen ettimään, olisko jääny vähän herkkujuustoa jonnekin.

Minä oon Hertta

 Moi!

Minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen kissa. Tiistaina 8.1.2013 minä matkustin Suomeen Virosta. Laivalla tulin, oli kuulkaa huisin jännää! Paitsi etten minä yhtään pelänny, koska minä oon Hertta ja minä oon rohkee tyttö.

Minä oon sellanen löytökissa. Silloin kun olin ihan pieni, olin huonoissa oloissa. Sit tuli kivat ihmiset ja otti minut hoiviinsa ja niin minusta sit alkoi kasvaa iiiiiiso kisu. Paitsi etten minä oo yhtään iso, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan pikkuruinen.

Kerran toi minun ihmismamma selaili nettiä ja sitten se bongas minun kuvan. Se ihastu minuun ihan hirveesti. Sitten se otti yhteyttä minun hoitomammaan ja ne sopi, että minä muutan Suomeen sitten kun minä oon tarpeeks hyvässä kunnossa. Mutta se että toi mamma minuun ihastu, niin sitä en ihmettele yhtään, koska minä oon Hertta ja minä oon ihan hirmuisen söpö.

Minä oon tässä nyt sitten asettunu taloksi, tää mesta tuntu kodilta heti kun tulin tänne. Täällä on neljä isoa kissaa - tai yks niistä on kyllä aika pieni, mutta ne kolme muuta on aika isoja ja varsinkin se kaikkein vanhin on tosi iso ja karvanen. Minä oon leikkiny muiden kissojen kanssa ja ne tykkää minusta ihan hirveesti, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi valloittava persoona.

Tänään kävin mamman kanssa uusimassa mun rokotukset. Kehräsin kun pääsin kuljetusboxiin. Sitten minä autossa hirveesti kaikkea juttelin, autossa on ihan kiva olla kun saa kommentoida kaikkia autoja jotka näkee ikkunasta. Siellä eläinlääkärissä minä tepastelin kuljetusboxista pois ja kävin toteamassa, että eläinlääkärisetä on kiva tyyppi. Rokottaminen ei sattunu sitten yhtään ja oonhan minä kyllä aiemminkin saanu rokotukset ja mikrosirukin minulle on laitettu. Mikrosiru laitettiin tooooooosi isolla neulalla ja sillon meinas kyllä pikkasen jo pelottaa. Eläinlääkärisetä sano, että minä oon poikkeuksellisen rohkea kissanpentu. Niinhän minä oon, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi reipas kissalapsi.

Yöt minä nukun sängyssä ja päivät minä nukun sohvalla mamman sylissä. Sitten kun minä en nuku, minä teen kaikkea kivaa. Kuten eilen kun juoksin mamman lankakerän kanssa pitkin olohuonetta ja varastin vielä toisenkin lankakerän. Sitten minä vähän käyn leikkimässä kaikilla johdoilla, mutta silloin mammasta lähtee aika paha ääni. Sitä leikkiä minä en sitten viiti hirveesti harrastaa. Minä oon kauheen kilttinä ollu täällä uudessa kodissa, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi herttainen.

Minua kiinnostaa minkälainen ääni mistäkin tavarasta tulee kun tavara putoo lattialle. Tiistai-iltana minä pudotin pari tarjotinta keittiössä. Niistä lähti tosi paha ääni! Minä liukenin paikalta ja jätin Ässä-veikan keittiöön ihmettelemään. Minua ei syytetty mistään, Ässä ehkä saattoi saada syyt. Hupsistakeikkaa. Mutta niin voi käydä, kun talossa on pieni kissalapsi jonka pitää saada tietää, minkälaisia ääniä maailmaan mahtuu. Mutta nyt minä meen taas ettimään kaikkia jänniä ääniä, koska minä oon Hertta ja minä oon tosi utelias.