Hei me muutetaan!

Moi vaan! Minä en oo tosi pitkään aikaan kirjottanu blogiin. Tai olisin minä, mutta minä en oo tarpeeks hyvin tota mammaa kouluttanut. Nyt minä huusin mammalle, että NYT me kirjoitetaan minun blogiin etkä sinä voi kieltäytyä kun minä oon niin pieni ja söpö kissa. Eikä mamma voinut kieltäytyä.

Minä oon ihan hirveesti kaikkea tosi jännää puuhaillut. Maaliskuussa minä olin kissanäyttelyssä, mutta minä olin niin pieni ja kaikki muut kissat isoja, että minä en niin hyvin vielä pärjännyt. Minun isoveli Traks kuitenkin voitti koko sen näyttelyn ja minä olin tosi iloinen Traksin puolesta. Traks on minun tosi hyvä kaveri, me aina leikitään hippaa ja juoksukilpailuja ja painitaan.

Kesäkuussa minä olin toisenlaisessa kissanäyttelyssä, siellä minä olin vaan yhden tuomarin edessä kumpanakin päivänä. Molempina päivinä minä olin pitkäkarvanaaraiden toinen vaikka minä oon vielä niin pieni. Minua vastassa oli 17-vuotias pitkäkarvanaaras, tietäähän sen, että ikäneidolle se voitto sitten meni molempina päivinä. Mutta ei se haittaa minua yhtään, minä ehdin vielä käydä tosi monessa kissanäyttelyssä.

Vähän ennen juhannusta mamma vei minut lääkäriin. Sitten lääkäritäti pisti minua vähän kuin rokotuksessa, mutta maailma pimeni. Kun minä heräsin, minä olinkin jo kotona. Nyt minä sitten oon leikattu. Mamma sanoo, että minä kuulun nyt kastraattikerhoon niinku muutkin meidän kissat. Se on ihan kiva kerho se, ei tarvii poikien perään huudella ja esittää kaikenlaisia temppuja pojille, voi keskittyä olennaiseen. Eli siis olemaan herttainen.

Täällä meillä on ihan hirveesti kaikkia pahvilaatikoita joka puolella. Sen takia kuulemma koska me muutetaan. Minä oon vähän ihmeissäni, että mitä se muuttaminen tarkoittaa. Mamma sanoo, että me mennään toiseen asuntoon asumaan. No, se voi olla ihan siisti juttu. Kunhan mamma ja pappa ja kaikki kissakaverit tulee mukaan. Yksin minä en tahdo muuttaa!

Eilen minä hyppäsin iiiiiiiisoon pahvilaatikkoon kun se oli sängyllä. Minä en melkein päässyt sieltä pois! Aika hurjia tollaset pahvilaatikot, miksihän niitä jätetään pienten kissojen kiusaksi tollasiin paikkoihin? Kun ei me näin pienet kissat meinata millään päästä niistä sitten pois. Minä oon kuitenkin hyvä hyppäämään ja pääsin ihan itse pois pahasta laatikosta. Sitten mamma tulikin ja pisti sen laatikon litteeks ja kiipeilypuun taakse. Just niin! Siellä on tollasten laatikoiden paikka!

Sit kun me muutetaan, meistä tulee kuulemma citykissoja. Me nimittäin muutetaan Lohjan keskustaan. Me saadaan sinnekin verkotettu parveke, sieltä me aiotaan turvallisesti kerrostalokytätä kaikkia ihmisiä. Traks on nyt keksinyt kiivetä parvekeverkkoihin, pappaan tulee silloin vauhtia ja se tulee sanomaan, että Traks heti alas sieltä. Niissä verkoissa ei vissiin saa kiivetä. Minä oon kans kiivenny, mutta mamma ja pappa ei oo nähny niin minulta ei oo sitä sitten kielletty. Minä saan kiivetä ja Traks ei. Mutta minä oon paljon pienempi kuin Traks, Traks on sellanen possu ettei se saa kiivetä mihinkään kun kaikki paikat hajoaa. Traks on tosi iso ja se syö paljon kinkkua. Minäkin oon syöny kinkkua, mutta minä en ikinä jaksais syödä niin paljon kinkkua kuin Traks. Juustoa minä jaksan kyllä syödä ja kermavaahtoa ja jäätelöä.

Meille tuli perjantaina ISO paketti. Siinä on kuulemma meidän uus viihdekeskus eli kiipeilypuu. Minä en osaa sanoa minkälainen se on, mamma tilasi sen Saksasta ja me nähdään se vasta siellä uudessa asunnossa. Hurjan jännää!

Eilen ja tänään me ollaan mamman kanssa purettu meidän raapima- ja kiipeilypuita. Ne pitää purkaa, että mamma saa taas rakentaa ne uudestaan siellä uudessa asunnossa. Mamma tykkää tosi paljon, kun se saa rakentaa meidän kiipeilypuita. Me autetaan sitä, koska muuten voi joku tolppa tai taso mennä ihan vinoon. Mamma kyllä väittää, että sitten ne vasta vinoon meneekin kun me autetaan sitä. Sitä minä en usko. Minä oon tosi tarkka tyttö pitämään kiipeilypuun tasoja paikoillaan kun mamma kiertää ruuveja kiinni. Enkä minä paina paljon, sen takia minä voin hyvin istua vaikka kyydissä kun mamma siirtelee meidän puita. Usein minä istunkin, enkä koskaan putoa.

Eilen minä siivosin. Löysin sellasen jännän karkean rätin. Mamma sanoo, että se on joku karhunkieli. Minä en oo nähny karhua meillä enkä kyllä yhtään ylimääräistä kieltäkään. Mutta koska se on karhunkieli, minä pistin sen suuhun. Ihan hyvin se sopi kissankieleksikin. Minä juoksin minun uusi kieli suussa pitkin keittiötä ja pappa juoksi perässä. Sillä tavalla me papan kanssa tehdään muuttosiivousta.

Nyt minun pitää mennä pistämään mamma nukkumaan. Muuten se on taas ties miten myöhään tietokoneella ja sitten minä en millään saa sitä aamulla herätettyä. Minä oon herättäny mamman joka aamu. Siinä viiden pintaan on hyvä aika herättää mamma. Minä aina mammalle kehrään ja teen sille reikiä käsivarsiin, siitä mamma tykkää. Tai ainakin se sanoo aijaijai. Eikö ihmiset sano aijaijai kun ne oikein tykkää jostain?

Voice of Finland

Minä oon alkanu laulaa. Minä aloitin laulamisen lauantaina kun me oltiin mamman vanhempien luona Porvoossa. Mamma ja pappa sanoo, että siellä taisi olla leikkaamaton kolli jollain naapurilla. En tiedä, mutta ainakin minua alkoi ihan hirveesti laulattaa ja sitten minä kierin lattialla ja oli jotenkin hassu olo.

Laulan minä kotonakin vähän, mutta en niin paljon. Mamma sanoo, että toukokuussa tai kesäkuussa minä meen lääkäriin ja sitten minua ei enää laulata samalla tavalla. Minun mielestä se kuulostaa epäilyttävältä. Kuulemma Lula ja Ninja on myös aikoinaan saaneet lääkäriltä apua laulamisen lopettamiseen. Ne kyllä vaikuttaa hyvin tyytyväisiltä, että tuskin minullakaan on mitään pelättävää.

Mamma ja pappa on sitä mieltä, että kaikkien kissojen pitäisi käydä eläinlääkärissä sellaisessa leikkauksessa, ettei tule kissanpentuja. Ne sanoo, että kissanpennut on söpöjä, mutta kodittomia kissoja on jo ennestään aivan liikaa. Että ei niitä saisi tulla enää enempää. Minustakin se kuulostaa ihan fiksulta. Minä oon löytökissa ja minä tiedän, ettei kaikille löytökissoille käy hyvin. On ihan kamalaa olla kylmässä ja sateessa ulkona ja vain toivoa, että olisi oma lämmin koti ja rakastavat omat ihmiset. Kyllä kaikilla kissoilla kuuluisi olla rakastavat omat ihmiset, lämmin koti, paljon leluja ja hyvää ruokaa. Sen takia mamma ja pappa ottaakin vain löytökissoja tänne meille.

Niin, että sellainen Voice of Finland minulla on. Aion hakea mukaan seuraavalle kaudelle. Ottaakohan ne kissoja siihen ohjelmaan? Mamma tykkää kovasti siitä Michael Monroesta. Luulen, että Michael Monroe ottaisit minut sen joukkueeseen, se kuulemma tykkää löytökissoista. Mamma on muuten joskus lähettänyt leluja Michael Monroen kissalle, niin paljon mamma siitä sedästä tykkää.

Perjantaina voin katsoa Voice of Finlandia yhdessä minun uuden veljen kanssa. Se nimittäin tulee perjantaina kotiin. Sitten me voidaan yhdessä laulaa, meille tulee hauskaa! Mamma sanoo, että se minun uusi veli on turvallinen kaveri kun siltä on jo karvanopat viety. Mitähän se mamma oikein tarkoittaa? Kuulemma Pekulta ja Ässältäkin on karvanopat viety. Yhtenä päivänä näin yhdessä autossa karvanopat, mutta ne oli auton sisällä. Muuten minä olisin ottanut ne ja tuonut pojille kun niiltä kerran on sellaiset viety.

Kaverikissa

Minä oon nyt sellanen kaverikissa! Se tarkoittaa sitä, että minä saan käydä ihmisten luona tuomassa hyvää mieltä. Kun kaikki ihmiset ei voi hankkia itselleen kissaa. Sitten minä menen käymään niiden ihmisten luona ja ne saa leikkiä minun kanssa ja silittää minua ja minä saan kehrätä ja olla oikein söpö. Tai en minä ihan valmis kaverikissa vielä oo, mutta kovasti minä harjoittelen.

Mamma on ihan alusta asti puhunut, että minusta tulis varmasti hyvä kaverikissa kun minä tykkään kaikista ihmisistä enkä yhtään pelkää vieraissa paikoissa. Mamma sano, että joku kerta mennään sen isovanhempien luo katsomaan olisko minusta kaverikissaksi. No tänään me sitten käytiin siellä ja minä läpäisin ton mamman tekemän testin. Sitten kun minä vähän kasvan, minä saan käydä muuallakin kuin mamman isovanhempien luona tuomassa hyvää mieltä. Se kuulostaa tosi kivalta.

Minulla oli omia leluja mukana ja minä sain vaan leikkiä. Sitten minun turkkia kokeiltiin, että voi miten on pehmeä. Se tuntui kivalta. Pääsin myös mamman vaarin syliin, mutta koska minä oon ihan lapsi vielä niin minä en hirveesti jaksa sylissä olla. Sen takia minun täytyykin vähän vielä kasvaa ennen kuin voin kunnolla aloittaa kaverikissatoiminnan. Minä tykkäsin olla mamman vaarin jaloissa ja jalkojen takaa oli hyvä vaania leluja.

Minä pääsin myös rollaattorin päälle istumaan, se ei ollut yhtään pelottavaa. Tutkin pyörätuolinkin eikä sekään yhtään pelottanut. Liikkuvaa rollaattoria minä en pelkää ollenkaan, eihän se mikään vaarallinen asia olekaan. Jotkut ihmiset vaan tarvii sellasen rollaattorin, että ne pystyy liikkumaan paikasta toiseen. Jotkut tarvii pyörätuolin. Ne on ihan hyviä apuvälineitä ja minä voin istua molempien apuvälineiden kyydissäkin eikä pelota ollenkaan.

Katsoin myös tarkkaan, miten happirikastin toimii ja tutkin sen letkua. Siihen letkuun ei saa ollenkaan koskea ettei vaan tapahdu mitään. Siksi minä vain varovasti haistoin. Se happirikastin pitää aika jännää ääntä, mutta en minä sitäkään ollenkaan pelänny. Mamma pelkäsi etukäteen, että minä meen puremaan sitä happirikastimesta tulevaa letkua kun minä kotona välillä vähän puren johtoja. En minä kuitenkaan mennyt puremaan sitä ja mamma kehui ihan hirveesti.

Me oltiin muutama tunti mamman isovanhempien luona. Sen jälkeen minä olin niin väsynyt, että nukuin monta tuntia tosi sikeesti. On oikeastaan aika rankkaa työtä olla kaverikissa. Silti minä tykkään kovasti siitä työstä. Minä oon iloinen kissa ja minusta on kivaa, kun ihmiset tulee myös iloisiksi kun minä olen niiden luona käymässä.

Reissukissa

Hui, kamalan pitkä aika on mennyt siitä kun minä oon viimeksi ehtinyt kirjoittamaan tänne mitään. Minä oon ollu tosi kiireinen pieni kissa.

Viikko sitten minä olin taas papan vanhempien luona lauantaina ja sunnuntaina. Sain jo aika paljon leikkikavereita muista kissoista, ne ei enää niin pelkää minua. Lauantaina minä olin henkselit päällä ulkona ja juoksin pitkin pihaa häntä pystyssä. Kaikki kehui että minä oon tosi rohkea kissa. Minä näin papan moottoripyöränkin eikä se ollu yhtään pelottava. Tai ainakaan paljon pelottava se ei ollu

Sunnuntaina me mentiin taas maalle. Minä olin ulkotarhassa, siellä oli paljon lunta ja oli aika kivaa. Miina-kissan kanssa minä vähän leikin siellä, me leikittiin hippaa. Sitten minulla tuli tassuihin kylmä ja pyysin että mamma vie minut sisälle.

Sunnuntaina minä pääsin myös eteiseen maalla. Minua ei oo päästetty sinne aikasemmin kun minä oon niin pieni ja kaikki on pelänny, että minä katoan sinne. Se talo on kuitenkin aika iso ja eteinen varsinkin ja siellä eteisessä on paljon hyviä piilopaikkoja. Minä en oo piilopaikoista yhtään kiinnostunu, mutta kaikesta tutkimusmatkailusta kyllä. Niin minä sitten pääsin eteiseen kun lupasin mammalle, että en katoa. Eteisessä oli kivaa ja jännää, sain kissakavereita mukaan sinne. Vintille pääsen kuulemma vasta sitten kun minä oon vähän isompi. No, minä oon kyllä aika iso jo omasta mielestäni, että kyllä minä voisin sinne vintillekin jo mennä.

Sitten maanantaina me kaikki kissat (minä, Ninja, Ässä, Lula ja Peku) päästiin mamman vanhempien luo Porvooseen. Me oltiin siellä hoidossa. Mamma ja pappa lähti laivalla Ruotsiin. Ei ollu kuulemma sama laiva kuin millä minä tulin Suomeen. Oli isompi laiva ja meni paljon pidemmän matkan. Mamman äiti oli saanut töistä vapaata siksi aikaa kun me oltiin siellä hoidossa. Minä tutkin tietysti joka paikan ja autoin ja komensin.

Mamman isä kuittasi töitä tietokoneella, minä menin auttamaan. Painoin jotain näppäimiä ja sitten ei tiedetty yhtään mitä näppäimiä ja jotain tapahtui. Hups! Onneksi sitten kuitenkin saatiin selville mitä minä tein ja mitään ei tuhoutunut. Keskiviikkona aamulla minä komensin ukkia (eli mamman isää) heti kun sen herätyskello soi. Halusin syliin ja sitten minä halusin jääkaapista juustoa, siinä ei ehtinyt oikein pukea edes vaatteita päälle kun minulla oli niin kiire saada sitä juustoa.

Keskiviikkona mamma ja pappa sitten tuli takaisin. Ne toi Ruotsista jotain kissanruokaa meille, sitä syö vaan Peku. Mutta minä sain juustoa! Mamma ja pappa toi minulle sellaisen pienen pussin, missä on 6 erilaista juustoa pienet palat kaikkia. 2 palaa minä oon jo syöny ja ne on tooooooosi hyviä!

Eilen satoi paljon lunta ja tänään minä meen maalle kattomaan sitä lunta. Näen ehkä traktorinkin.

Hertta hirmuisesti hermostuu

Eilen minä hermostuin! Mamma ja pappa puhdisti minun korvat. Ei tarvii minun korvia puhdistaa, minä puhdistan itse! Tai korkeintaan Ninja voi sitten vähän auttaa, mutta ei mielellään kuitenkaan. Minä oon jo niin iso kissa, että osaan ihan itse puhdistaa korvat.

Sitten kun minä hermostuin, minä huusin. Huusin oikein kovaa! Niin, että naapuritkin kuulee miten Hertta hermostuu. Silloin ei ole kellään hauskaa kun Hertta hermostuu, sen minä vain sanon. Mamma ja pappa siltikin puhdisti minun korvat vaikka minä huusin. Mamma sanoi, että pakko on joskus puhdistaa korvat vaikka se ei oliskaan niin kivaa. Pyh sanon mitä. Puhdistakoot mamma omat korvansa niin kuulee sitten paremmin kun minä sanon, että minun korviin EI kosketa.

Eilen minä muuten juoksin päin vessan ovea. Oli niin kiire, etten ehtinyt katsoa eteeni ja ovi olikin laitettu kiinni. Kuului niin kova kolahdus, että mamma oikein pelästyi. Minulle ei käynyt kuinkaan, minä jatkoin matkaa sitten kun mamma avasi sen oven.

Tänään minä oon taas auttanu mammaa ihan hirveesti. Aamulla minä sain mamman langan niin solmuun, että se lanka piti leikata poikki kun mamma ei saanut solmua auki. Minä olisin varmaan saanut sen auki, mutta mamma ei antanut yrittää edes. Sitten me tänään mamman kanssa ommeltiin kissanleluja ompelukoneella. Nyt minä tiedän, miten niistä kankaista tulee kissanleluja. Ensin kankaat leikataan, sitten ne ommellaan ompelukoneella, sitten täytetään vanulla ja kissanmintulla tai valerianalla ja sen jälkeen mamma ompelee täyttöaukon käsin kiinni. Mamma sanoo, ettei ompelukoneella ommeltu täyttöaukko täytä mitenkään päin sen laatuvaatimuksia. Mamma onkin tosi tarkka laadun suhteen. Minä autan mammaa laadun valvomisessa, se on minun tosi tärkeä tehtävä.

Nyt minun pitää taas mennä, Ninja huutelee että tulisin juoksemaan kilpaa.

Kukkuluuruu!

Minä oon joutunu mammaa vähän hoitamaan kun se oli kipeenä pari päivää. Siksi minä en oo ehtiny yhtään tännekään mitään kirjoittaa. Mammalla oli vatsatauti ja minä sitten mammaa hoidin. Kehräsin sen vieressä ja sellasta kaikkea. Nyt mamma on jo parantunut ja se on mukavaa. Se jaksaa taas leikkiä minun kanssa niin minulla ei tule enää aika pitkäksi silloin kun olen hereillä. Parina päivänä meinasi olla jo vähän tylsää.

Minä oon taas tehny vaikka mitä. Tänään minä söin marjarahkaa, mamma sanoi etten minä sitä kuitenkaan syö kun halusin katsoa, mitä mamma söi. Minä sanoin että syönpäs! Ja niin minä sitten söin sitä. Ässäkin söi, mutta minä jaksoin syödä enemmän vaikka Ässä on minua monta kertaa isompi. Mamma sanoo, että Ässästä saisi ainakin kolme Herttaa. Niin iso Ässä on.

Ette arvaakaan missä minä olin eilen! Minäpä kerron. Minä olin maalla! Papan äidin ja isän luona käytiin kylässä ja siellä oli tooooooosi kivaa. Minä menen sinne pian uudestaan. Minulla on siellä 9 kissakaveria. Mira on niistä vanhin. Se on vähän pyöreä ja se on jo melkein 14-vuotias eikä se tykkää leikkiä minun kanssa. Sitten on Mikke, se on hirveän iso kissa ja vähän pelottava, mutta silti tosi kiltti. Miki on saman värinen kuin minä, mutta Mikin turkissa on aika paljon valkoista kun minun turkissa taas ei ole yhtään valkoista. Miisu on aika pieni ja sitä minä kävin lyömässä häntään ja sitten minä juoksin karkuun. Heikki murisee kovasti minulle, mutta en minä siitä välitä kun se on sellainen vanha kärttyinen akka. Heikki on tyttö vaikka sillä on pojan nimi. Sitten on Monni. Monni on tosi kiva ja komea poika. Se on pitkäkarvainen niin kuin minäkin ja sillä on niiiiiiin söpö ilme! Monnin kanssa me jo melkein leikittiin. Sitten on vielä kolmoset eli Miina, Manu ja Mimmi. Ne on kaikki samasta pentueesta. Miina on kova puhumaan. Manu on hirveän iso, mutta silti se pelkää minua. Mimminkin kanssa minä jo melkein leikin.

Siellä maalla minä pääsin ulkotarhaan. Juu-u! Se oli tosi hauskaa, mutta sitten tuli vähän kylmä kun oli niin kova tuuli ja minä halusin takaisin sisälle. Sisällä papan äiti laittoi takkaan tulen ja se olikin jännää puuhaa. Minä katselin miten puut pistetään takkaan, että osaan sitten seuraavalla kerralla paremmin auttaa. Ai niin, ja söin minä niiden muiden kissojen ruoat. Ne oli parempia kuin minun oma ruoka.

Lauantaina minä varmaan pääseen taas leikkimään Monnin kanssa. Monni lupasi opettaa minulle kivoja temppuja, kuten sen miten kaverin päälle istutaan niin ettei kaveri pääse karkuun. Siinä Monni on tosi hyvä. Minä opin jo kiipeämään aika korkealle kun Monni opetti. Seuraavalla kerralla Monni varmaan opettaa kiipeämään vielä korkeammalle. Monni on kyllä tosi kiva kaveri, tai oikeastaan minä olen ehkä vähän ihastunut siihen Monniin.

Nyt pitää juosta katsomaan, jos mamma laittaisi meille vähän ruokaa. Alkaa olla jo nälkä. Mamman äiti ja isä kävi tänään täällä kylässä ja minun piti tietysti taas näyttää kaikki temput mitä minä oon oppinut viikossa. Toi ne pari leluakin meille. On siis taas syötävä hyvin, että jaksaa kun on temppuillut.

Nähdään taas!

Ne murtautuu meille!

Hui! Tänään aamulla minä kyllä pelästyin. Tässä talossa tehdään remonttia ja rappukäytävä maalataan. Minä kyllä tiesin siitä, mamma on kertonut. Mutta silti minä pelästyin aamulla, kun ne remonttia tekevät sedät piti niin pahaa ääntä rappukäytävässä. Ei hätää, mamma pelästyi ainakin yhtä paljon ja me oltiin mamman kanssa jo valmiina hyökkäykseen jos joku ihan oikeesti murtautuu meille.

Ai että miksi me luultiin, että ne murtautuu meille? No kun ne sedät repi meidän ulko-oven ympäriltä kaikki listat pois. Kamala mikä ääni siitä tuli! Minä menin eteiseen katsomaan, mutta siellä ei kyllä näkynyt mitään. Maali vaan haisi. Pappa on töissä semmosessa tehtaassa missä maaleja pistetään purkkiin, mutta ei papan mukana tule mitään maalinhajua koskaan.

Mamma nauroi, että Ässä on meidän vahtikissa. Minä aion isona tulla vähintään yhtä hyväksi vahtikissaksi kuin Ässä. Aina kun rappukäytävästä kuuluu ääniä, Ässä juoksee eteiseen ja murisee. Niin se teki tänäänkin. Mitä enemmän ne sedät puhui meidän oven takana, sitä lähemmäksi Ässä meni eteisen ovea - ja sitä kovempaa Ässä murisi. Minäkin menin eteisen ovelle, mutta minä en oikein osaa vielä sillä tavalla murista. Ehkä minä opin. Jos Ässä opettaa minua?

Sitten minä oon taas syöny. Paljon ja kaikkea. Kermavaahtoa minä sain tänään, se oli tosi hyvää! Papan voileivän päältä minä söin ensin margariinit ja sen jälkeen kaikki mitä pappa siihen leivän päälle laittoi. Pappa sanoi, että minä oon tosi kiva kissa kun minä syön kaikkea. Yhtenä päivänä se otti videon kun minä söin tuorejuustoa suoraan purkista.

Minä oon myös oppinu, miten noihin ihmisiin saa vauhtia ja miten minä saan paljon huomiota. Pitää hiipiä ihan hiljaa jonkun seinän viereen. Sitten varovasti otetaan tapetista kiinni hampailla ja lähdetään vetämään. Ei mene kauan kun noi ihmiset on paikallistaneet minut ja sitten ne nostaa syliin ja sanoo "Aijai Hertta, noin ei saa tehdä", mutta minä en tollasta usko ja teen aina uudestaan. Nehän kuitenkin nostaa syliin, ei ne voi vihaisia olla. Eikä näin pienelle ja söpölle kissalle voi edes olla vihainen. Eihän?

Tänään minä taas kävin repimässä vähän tapettia ja sitten minä juoksin hurjaa vauhtia mammaa karkuun tapetinpala suussa. Minä voitin, mamma on liian hidas. Se ei ehtinyt saada minua kiinni. Mammaa täytyy selvästi vielä treenata, että siitä saadaan nopeampi. Saan kuulemma veljen lähiaikoina, ajattelin että me sitten sen kanssa treenataan ton mamman nopeutta.