Valokuvamalli ja kissanleluassistentti

Minä oon ollu taas tosi kiireinen pikkukissa. Eilen pappa sai kameraan jonkun uuden lisäsysteemin ja se räpsi minusta vaikka miten paljon kuvia. Minä yritin olla oikein sievän näköinen pikkukissa valokuvissa. Ässää harmitti kun pappa ei siitä ottanut kuvia, mutta minä sanoin Ässälle, että siitä on jo varmasti tosi paljon kuvia joissa se näyttää komealta. Eikä Ässää sitten enää harmittanut niin kovasti.

Tänään minä oon saanut olla kissanleluassistenttina. Se on kuulkaa tosi hauskaa puuhaa! Minä autan mammaa tekemään kissanleluja. Mamma sanoo, että ilman minun apua se tekee niitä kissanleluja huomattavasti nopeammin. Sain minä yhden lelun sitten ihan omaksi kun niin hienosti autoin mammaa. Se onkin kiva lelu ja sellaista ei vielä muilla kissoilla olekaan! Mamman nettikauppaan tulee niitä myyntiin sitten kun mamma on ensin tehnyt niitä vähän enemmän. Eli jonkin aikaa siinä kyllä menee, koska minä autan mammaa.

Minä oon myös kovasti auttanut mammaa päivittämään nettikauppaa. Sekin on aika hauskaa puuhaa. Mammasta lähtee ihan hassuja ääniä kun minä kävelen näppiksen yli ja kirjoitan omia juttuja tuotekuvauksiin. Enimmäkseen mamma vaan puhisee ja sitten se nauraa minulle. Minä taidan olla aika hauska pikkukissa.

Ai niin. Mamma sanoo, että minä oon hyeena. Mikä se sellanen hyeena on? Kun minä oon kuulemma sen takia hyeena, kun minä juoksen heti keittiöön kun jääkaapin ovi avataan. Sitten minä istun jääkaapin eteen ja käsken mamman tai papan antaa minulle jotain syötävää. Minä syön ihan kaiken mitä minulle annetaan, siitä mamma on hirveän ylpeä. Minä oonkin jo melkein Ninja-siskon kokoinen!

Tässä minä katson kameraan.

Tässä minä oon Ninja-siskon kanssa. Ninja-sisko on tossa minun takana.

Tässä minä sanon "Ruokaaaaaa! Valokuvamallina olemisesta tulee nälkä!"

Näin minä meen ihan mukkelis makkelis monta kertaa päivässä

Tässä minä lähetän terveisiä minun hoitotädeille Viroon "Moi vaan! Minulla on kaikki hyvin täällä Suomessa"

Vauhdikas viikonloppu

Minä oon ollu viikonloppuna tosi kiireinen pieni kissa. Lauantaina me oltiin koko päivä Porvoossa, mamman äiti ja isä asuu siellä. Ässä ja Ninja oli kans. Siellä oli tosi kivaa ja minä sain monenlaisia herkkuja ja siellä oli erilaisia leluja kuin kotona. Hypin kenguruloikkia mummin ja ukin sängyllä ja yritin raahata mummin työreppua, mutta se oli minulle vähän iso.

Ensin mamma ajatteli, että minä pääsen myös mamman isovanhempia katsomaan. Oli kuitenkin niin kylmä, että mamma sanoi, että me jätetään siellä sen mummun ja vaarin luona vieraileminen seuraavaan kertaan.

Eilen minä olin ulkona! Pappa teki autojen kanssa jotain ja ne mamman kanssa pisti minulle henkselit päälle ja sitten me mamman kanssa mentiin pihalle. Pappa vaan teki jotain autojen kanssa, se ei oikein huomannut minua ja se vähän harmittaa.

Pihalla  minä sain uusia ihailijoita. Meidän naapurit tuli minua rapsuttelemaan enkä minä edes yhtään säikähtänyt. Siinä oli lapsikin minua rapsuttelemassa, mutta en minä yhtään pelkää lapsiakaan kun minä oon niin reipas pikkukissa. Ne ihmiset sanoi, että minä oon toooooosi söpö ja sitten ne kysyi minkä ikäinen minä oon kun oon niin pikkunen.

Minä tykkäsin hyppiä lumihangessa. Koko minun turkki oli ihan lumen peitossa, mutta ei se haitannut minua. Onneksi mummi osti minulle ihan oman harjan lauantaina, sitä tarvittiin eilen kun tultiin sisälle. Muuten minun hieno turkki olis mennyt ihan takkuun. Minulle on muuten alkanut kauluri kasvaa ja mamma välillä nauraa, että minä oon nyt tosi hassun näkönen. Pöh. Ite se on hassun näkönen!

Eilen kävi papan kaveri kylässä ja minä menin heti eteiseen kattomaan, että kuka sieltä tuli. Kaikki sanoo, että minä oon tosi rohkea pieni kissa. En tiedä olenko minä rohkea, mutta minua kiinnostaa kaikki ja silloin pitää mennä heti kaikkea kattomaan.

Pientä pintaremonttia

Aamulla minä opin miten tapettia revitään seinästä. Mammasta lähti vähän paha ääni, mutta minä en siitä välittänyt mitään vaan jatkoin repimistä. Minä sain seinästä irti sellasen 5 x 20 cm palan tapettia. Mamma ei ollut ihan tyytyväinen minun suoritukseen, mutta minä olen ja se riittää minulle. Mamma sanoi, että täällä ei oikein tollasia temppuja sais tehdä vaikka se ei tykkääkään näistä nykyisistä tapeteista yhtään. Mutta kun joku muu kissa oli aloittanut niin minä sitten vaan vähän viimeistelin.

Vein myös margariinia, makkaraa ja juustoa papan voileivän päältä kun pappa teki eväsleipiä. Juusto oli parasta, mutta oli se makkarakin ihan hyvää. Ensin minä luulin, että pappa meinaa ihan kuivaa leipää vaan syödä, mutta tajusi se onneksi minua varten laittaa margariiniakin. Pappa kyllä sanoi, ettei se tehnyt niitä leipiä minua varten, mutta en minä nyt ihan kaikkea usko mitä pappa sanoo.

Henkselit

Jeeeee! Minä oon saanu henkselit! Ne on vaaleanpunaiset ja ne on tarkoitettu pienille kissoille - niinku minä. Eilen mamma toi ne jostain ja me sovitettiin niitä. Ne oli ihan kivat, minä juoksin täällä kotona henkselit päällä ihan hurjasti ja menin hiekkalaatikollekin henkselit päällä. Ei ne haitanneet minua yhtään.

Mamma sano, että kun minä olin niin hienosti henkselit päällä niin me mennään joku päivä ulos kattomaan. Kun tarvii aina olla henkselit päällä kun menee ulos, silloin ei jää autojen alle ja silloin minä en häviä mammalta eikä mamma häviä minulta. Ilman henkseleitäkin minä saan olla ulkona, mutta vain papan vanhempien luona maalla sellasessa kissojen ulkotarhassa.

Ai niin, ne henkselit on kuulemma oikeelta nimeltään valjaat. Mut minulle ne on henkselit. Ninjallakin on omat henkselit, vähän isommat kuin minun. Ässälläkin on henkselit, ne on isommat kuin Ninjan henkselit. Pekullakin on henkselit ja ne henkselit on kyllä tosi isot vaikka ne on punaset. Pekulla ja Ässällä on henkseleissä kiinni sellaset sydämet missä lukee niiden nimet ja mamman puhelinnumero. Että jos ne kuitenkin jotenkin pääsee flexistä irti niin sitten löytäjä voi ottaa mammaan yhteyttä ja saadaan pojat takasin kotiin. Ei ne kuulemma oo koskaan päässeet irti kuitenkaan.

Ässä on joskus lähteny karkuun maalla. Silloin se meni papan äidin kanssa pitkin pihaa peräkkäin. Mamma tietää, että Ässä tulee takasin kun vaan ottaa kastelukannun esille, Ässä nimittäin rakastaa kun kastelukannusta kaataa vettä Ässän päähän. Minä en saa edes maalla lähteä karkuun, koska silloin mamma huolestuu ihan hirveästi kun minä oon niin pieni ja kaikkea.

Minä oon muuten käyny parvekkeella eilen ja tänään. Se oli kivaa se! Meidän parveke on verkotettu, ihan vaan siks ettei me kissat päästä putoamaan. Me asutaan viidennessä kerroksessa eli siis aika tosi korkeella. Täältä on pitkä matka maahan. Eikä mamma ja pappa halua meistä ikinä eroon ja sit meitä vois myös sattua jos me päästäis putoamaan. Sen takia meillä on ikkunoissakin kaikissa sellaset verkot.

Joo. Siellä parvekkeella oli lunta, mutta minua ei lumi haittaa. Pakkastakin oli kuulemma 10 astetta, mutta ei se niin kylmältä tuntunut. Minä menin niin kovaa edes takaisin, että ei siinä ehtinyt huomaamaan onko kylmä vai lämmin. Minä löysin parvekkeelta jonku hauskan oksan. Minä toin sen sisälle ja vein sängyn alle, se on minun aarre.

Say cheese!

Minä oon löytäny nyt todellisen herkkuruoan. Minä tykkään juustosta - kuten jo aiemmin kerroinkin. Tänään minä oon monta kertaa juossut jääkaapille ja pyytänyt juustoa. Aika hyvin toi palvelusväki jo ymmärtää minua. Pappa ei ensin ymmärtänyt, että minä tahdon juustoa. Se antoi minulle makkaraa, mutta en minä tykkää makkarasta. Minä tahdon juustoa. Mamma ymmärsi paremmin, se opetti pappaakin ja nyt pappa sitten osaa antaa minulle juustoa kun minä juoksen jääkaapille. Pappa on tosi yhteiskuntakelpoinen ihminen, se oppii tosi nopeesti. Pitää vähän miettiä, minkä tempun minä sille seuraavaksi opetan. Pappa osaa jo kontata lattialla minun edessä, heittää minulle palloa, antaa minulle juustoa, nostaa minut syliin kun minä komennan ja rapsuttaa mahasta.

Ihan parasta juustoa on minun mielestä kermajuusto. Ei mikään vähärasvainen kevytversio vaan ihan oikea kermajuusto. Mamma antaa aina pienemmän palan kuin pappa, se vähän harmittaa minua. Pappa meinas kyllä antaa minulle pienemmän palan, mutta minä olin niin nopea pikkukissa että veinkin papan oman juustopalan. Hahhaa, sainpas isomman palan juustoa!

Eilen minä sain papan leivän päältä maistaa tuorejuustoa. Sekin oli ihan hyvää. Pappa ei enää syönyt sitä leipää sitten kun minä olin nuollu kaiken juuston siitä leivän päältä pois. Minä en ihan ymmärrä pappaa, leipä olis ollut valmiiksi pehmitettyäkin ja se ei silti syönyt. Mamman leivän päältä en oo syönyt mitään, mammalla on sellanen sairaus ettei se voi syödä ku jotain erikoisleipiä vaan. Joku keliakia sen sairauden nimi on. Täällä on vanhimmalla kissalla eli tolla Pekulla sama juttu, sekään ei saa syödä mitään missä on viljaa. Minä saan syödä ihan kaikkea ja hyvä niin, koska minä tykkään vähän maistella leipääkin.

Pappa söi pizzaa ja siitä pizzan päältäkin minä sain vähän juustoa. Sekin oli ihan hyvää. Hassua se pizza, vähän kuin leipä johon on laitettu purkkiruokaa päälle ja sitten juustoa. Minun isoveli Ässä on ihan hulluna pizzaan, se oikein kerjää sitä. Se syö pizzapohjankin - ja herkkusienet.

Ässä on muutenkin vähän hassu tyyppi, se on kai pienenä ollut liian lähellä taiteilijan sivellintä kun sillä on musta nenä. ISO musta nenä. Sen takia se onkin Ässä, sen nenässä on kuulemma pataässä. En minä siinä mitään pataa nähny eikä nenä näyttäny ässältä ollenkaan. Mamma sanoo, että se pataässä on jossain korteissa joilla pelataan. Minäkin oon kuulemma niissä korteissa, minulla on ihan oma maa. Hertta. Ässää on niissä korteissa vaan neljä, mutta minuapa onkin kolmetoista!

Kännykkäkoru

Minä sain nyt oman kännykkäkorun. Siinä on Charmmykittyn kuva ja se on hieno. Siinä on jotain kiiltävääkin. Pappa ei vielä oo ostanu minulle omaa kännykkää, mutta minä oon vähän papan kännykkää kokeillut käyttää ja ei se niin vaikeaa oo.

Mamma sanoo, että sen minun kännykkäkorun voi laittaa roikkumaan vaikka minun meikkipussiin. Minun meikkipussiin me ostetaan minulle omat harjat ja kammat, minä en tahdo käyttää Pekun. Minä voin kyllä pitää ihan vaan lelunakin sitä kännykkäkorua, sitä on aika kätevä kantaa siitä nauhasta.

Mutta nyt minun täytyy mennä katsomaan ikkunasta, pihalla menee joku traktori joka auraa lunta.

Rallimestarin pyllypyykki

Minä oon kuulemma rallimestari. Toi pappa käy valokuvaamassa ralleja ja kaikenlaista moottoriurheilua, minä aattelin et se sais minusta hyviä kuvia jos vähän hurjastelen. Eilen minä menin monta kertaa kurvissa nurin kun oli niin kova vauhti. Täällä on aika liukas lattia, en minä muuten olis nurin mennykään.

Iltasin minä vedän rallia mamman ja papan sängyssä. Ihan joka ilta. Usein minä saan Ninjankin siihen mukaan ja sit meillä on oikein rallikilpailut! Mamman pitää välillä vetää peitto pään yli kun sitä pelottaa, niin kovaa me mennään.

Äsken minä tulin hirveetä rallia mamman syliin. Mamma väitti, että minä haisen ja että minun häntään on tarttunu jotain kun oon käyny hiekkalaatikolla. Jaa. En minä vaan huomannu. Sit mamma nappas minut kainaloon ja kiikutti keittiöön, että nyt kuules Hertta putsataan. Mutta minäpä veinkin mammalta sen paperin millä se meinas minun pyllyä putsata! Juoksin hurjaa vauhtia paperi suussa mammaa karkuun. Ei mamma ainakaan suuttunu minulle, koska se nauroi ihan hirveesti. Minä taidan olla aika söpö pieni kissa.