Voice of Finland

Minä oon alkanu laulaa. Minä aloitin laulamisen lauantaina kun me oltiin mamman vanhempien luona Porvoossa. Mamma ja pappa sanoo, että siellä taisi olla leikkaamaton kolli jollain naapurilla. En tiedä, mutta ainakin minua alkoi ihan hirveesti laulattaa ja sitten minä kierin lattialla ja oli jotenkin hassu olo.

Laulan minä kotonakin vähän, mutta en niin paljon. Mamma sanoo, että toukokuussa tai kesäkuussa minä meen lääkäriin ja sitten minua ei enää laulata samalla tavalla. Minun mielestä se kuulostaa epäilyttävältä. Kuulemma Lula ja Ninja on myös aikoinaan saaneet lääkäriltä apua laulamisen lopettamiseen. Ne kyllä vaikuttaa hyvin tyytyväisiltä, että tuskin minullakaan on mitään pelättävää.

Mamma ja pappa on sitä mieltä, että kaikkien kissojen pitäisi käydä eläinlääkärissä sellaisessa leikkauksessa, ettei tule kissanpentuja. Ne sanoo, että kissanpennut on söpöjä, mutta kodittomia kissoja on jo ennestään aivan liikaa. Että ei niitä saisi tulla enää enempää. Minustakin se kuulostaa ihan fiksulta. Minä oon löytökissa ja minä tiedän, ettei kaikille löytökissoille käy hyvin. On ihan kamalaa olla kylmässä ja sateessa ulkona ja vain toivoa, että olisi oma lämmin koti ja rakastavat omat ihmiset. Kyllä kaikilla kissoilla kuuluisi olla rakastavat omat ihmiset, lämmin koti, paljon leluja ja hyvää ruokaa. Sen takia mamma ja pappa ottaakin vain löytökissoja tänne meille.

Niin, että sellainen Voice of Finland minulla on. Aion hakea mukaan seuraavalle kaudelle. Ottaakohan ne kissoja siihen ohjelmaan? Mamma tykkää kovasti siitä Michael Monroesta. Luulen, että Michael Monroe ottaisit minut sen joukkueeseen, se kuulemma tykkää löytökissoista. Mamma on muuten joskus lähettänyt leluja Michael Monroen kissalle, niin paljon mamma siitä sedästä tykkää.

Perjantaina voin katsoa Voice of Finlandia yhdessä minun uuden veljen kanssa. Se nimittäin tulee perjantaina kotiin. Sitten me voidaan yhdessä laulaa, meille tulee hauskaa! Mamma sanoo, että se minun uusi veli on turvallinen kaveri kun siltä on jo karvanopat viety. Mitähän se mamma oikein tarkoittaa? Kuulemma Pekulta ja Ässältäkin on karvanopat viety. Yhtenä päivänä näin yhdessä autossa karvanopat, mutta ne oli auton sisällä. Muuten minä olisin ottanut ne ja tuonut pojille kun niiltä kerran on sellaiset viety.

Kaverikissa

Minä oon nyt sellanen kaverikissa! Se tarkoittaa sitä, että minä saan käydä ihmisten luona tuomassa hyvää mieltä. Kun kaikki ihmiset ei voi hankkia itselleen kissaa. Sitten minä menen käymään niiden ihmisten luona ja ne saa leikkiä minun kanssa ja silittää minua ja minä saan kehrätä ja olla oikein söpö. Tai en minä ihan valmis kaverikissa vielä oo, mutta kovasti minä harjoittelen.

Mamma on ihan alusta asti puhunut, että minusta tulis varmasti hyvä kaverikissa kun minä tykkään kaikista ihmisistä enkä yhtään pelkää vieraissa paikoissa. Mamma sano, että joku kerta mennään sen isovanhempien luo katsomaan olisko minusta kaverikissaksi. No tänään me sitten käytiin siellä ja minä läpäisin ton mamman tekemän testin. Sitten kun minä vähän kasvan, minä saan käydä muuallakin kuin mamman isovanhempien luona tuomassa hyvää mieltä. Se kuulostaa tosi kivalta.

Minulla oli omia leluja mukana ja minä sain vaan leikkiä. Sitten minun turkkia kokeiltiin, että voi miten on pehmeä. Se tuntui kivalta. Pääsin myös mamman vaarin syliin, mutta koska minä oon ihan lapsi vielä niin minä en hirveesti jaksa sylissä olla. Sen takia minun täytyykin vähän vielä kasvaa ennen kuin voin kunnolla aloittaa kaverikissatoiminnan. Minä tykkäsin olla mamman vaarin jaloissa ja jalkojen takaa oli hyvä vaania leluja.

Minä pääsin myös rollaattorin päälle istumaan, se ei ollut yhtään pelottavaa. Tutkin pyörätuolinkin eikä sekään yhtään pelottanut. Liikkuvaa rollaattoria minä en pelkää ollenkaan, eihän se mikään vaarallinen asia olekaan. Jotkut ihmiset vaan tarvii sellasen rollaattorin, että ne pystyy liikkumaan paikasta toiseen. Jotkut tarvii pyörätuolin. Ne on ihan hyviä apuvälineitä ja minä voin istua molempien apuvälineiden kyydissäkin eikä pelota ollenkaan.

Katsoin myös tarkkaan, miten happirikastin toimii ja tutkin sen letkua. Siihen letkuun ei saa ollenkaan koskea ettei vaan tapahdu mitään. Siksi minä vain varovasti haistoin. Se happirikastin pitää aika jännää ääntä, mutta en minä sitäkään ollenkaan pelänny. Mamma pelkäsi etukäteen, että minä meen puremaan sitä happirikastimesta tulevaa letkua kun minä kotona välillä vähän puren johtoja. En minä kuitenkaan mennyt puremaan sitä ja mamma kehui ihan hirveesti.

Me oltiin muutama tunti mamman isovanhempien luona. Sen jälkeen minä olin niin väsynyt, että nukuin monta tuntia tosi sikeesti. On oikeastaan aika rankkaa työtä olla kaverikissa. Silti minä tykkään kovasti siitä työstä. Minä oon iloinen kissa ja minusta on kivaa, kun ihmiset tulee myös iloisiksi kun minä olen niiden luona käymässä.

Reissukissa

Hui, kamalan pitkä aika on mennyt siitä kun minä oon viimeksi ehtinyt kirjoittamaan tänne mitään. Minä oon ollu tosi kiireinen pieni kissa.

Viikko sitten minä olin taas papan vanhempien luona lauantaina ja sunnuntaina. Sain jo aika paljon leikkikavereita muista kissoista, ne ei enää niin pelkää minua. Lauantaina minä olin henkselit päällä ulkona ja juoksin pitkin pihaa häntä pystyssä. Kaikki kehui että minä oon tosi rohkea kissa. Minä näin papan moottoripyöränkin eikä se ollu yhtään pelottava. Tai ainakaan paljon pelottava se ei ollu

Sunnuntaina me mentiin taas maalle. Minä olin ulkotarhassa, siellä oli paljon lunta ja oli aika kivaa. Miina-kissan kanssa minä vähän leikin siellä, me leikittiin hippaa. Sitten minulla tuli tassuihin kylmä ja pyysin että mamma vie minut sisälle.

Sunnuntaina minä pääsin myös eteiseen maalla. Minua ei oo päästetty sinne aikasemmin kun minä oon niin pieni ja kaikki on pelänny, että minä katoan sinne. Se talo on kuitenkin aika iso ja eteinen varsinkin ja siellä eteisessä on paljon hyviä piilopaikkoja. Minä en oo piilopaikoista yhtään kiinnostunu, mutta kaikesta tutkimusmatkailusta kyllä. Niin minä sitten pääsin eteiseen kun lupasin mammalle, että en katoa. Eteisessä oli kivaa ja jännää, sain kissakavereita mukaan sinne. Vintille pääsen kuulemma vasta sitten kun minä oon vähän isompi. No, minä oon kyllä aika iso jo omasta mielestäni, että kyllä minä voisin sinne vintillekin jo mennä.

Sitten maanantaina me kaikki kissat (minä, Ninja, Ässä, Lula ja Peku) päästiin mamman vanhempien luo Porvooseen. Me oltiin siellä hoidossa. Mamma ja pappa lähti laivalla Ruotsiin. Ei ollu kuulemma sama laiva kuin millä minä tulin Suomeen. Oli isompi laiva ja meni paljon pidemmän matkan. Mamman äiti oli saanut töistä vapaata siksi aikaa kun me oltiin siellä hoidossa. Minä tutkin tietysti joka paikan ja autoin ja komensin.

Mamman isä kuittasi töitä tietokoneella, minä menin auttamaan. Painoin jotain näppäimiä ja sitten ei tiedetty yhtään mitä näppäimiä ja jotain tapahtui. Hups! Onneksi sitten kuitenkin saatiin selville mitä minä tein ja mitään ei tuhoutunut. Keskiviikkona aamulla minä komensin ukkia (eli mamman isää) heti kun sen herätyskello soi. Halusin syliin ja sitten minä halusin jääkaapista juustoa, siinä ei ehtinyt oikein pukea edes vaatteita päälle kun minulla oli niin kiire saada sitä juustoa.

Keskiviikkona mamma ja pappa sitten tuli takaisin. Ne toi Ruotsista jotain kissanruokaa meille, sitä syö vaan Peku. Mutta minä sain juustoa! Mamma ja pappa toi minulle sellaisen pienen pussin, missä on 6 erilaista juustoa pienet palat kaikkia. 2 palaa minä oon jo syöny ja ne on tooooooosi hyviä!

Eilen satoi paljon lunta ja tänään minä meen maalle kattomaan sitä lunta. Näen ehkä traktorinkin.