CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ne murtautuu meille!

Hui! Tänään aamulla minä kyllä pelästyin. Tässä talossa tehdään remonttia ja rappukäytävä maalataan. Minä kyllä tiesin siitä, mamma on kertonut. Mutta silti minä pelästyin aamulla, kun ne remonttia tekevät sedät piti niin pahaa ääntä rappukäytävässä. Ei hätää, mamma pelästyi ainakin yhtä paljon ja me oltiin mamman kanssa jo valmiina hyökkäykseen jos joku ihan oikeesti murtautuu meille.

Ai että miksi me luultiin, että ne murtautuu meille? No kun ne sedät repi meidän ulko-oven ympäriltä kaikki listat pois. Kamala mikä ääni siitä tuli! Minä menin eteiseen katsomaan, mutta siellä ei kyllä näkynyt mitään. Maali vaan haisi. Pappa on töissä semmosessa tehtaassa missä maaleja pistetään purkkiin, mutta ei papan mukana tule mitään maalinhajua koskaan.

Mamma nauroi, että Ässä on meidän vahtikissa. Minä aion isona tulla vähintään yhtä hyväksi vahtikissaksi kuin Ässä. Aina kun rappukäytävästä kuuluu ääniä, Ässä juoksee eteiseen ja murisee. Niin se teki tänäänkin. Mitä enemmän ne sedät puhui meidän oven takana, sitä lähemmäksi Ässä meni eteisen ovea - ja sitä kovempaa Ässä murisi. Minäkin menin eteisen ovelle, mutta minä en oikein osaa vielä sillä tavalla murista. Ehkä minä opin. Jos Ässä opettaa minua?

Sitten minä oon taas syöny. Paljon ja kaikkea. Kermavaahtoa minä sain tänään, se oli tosi hyvää! Papan voileivän päältä minä söin ensin margariinit ja sen jälkeen kaikki mitä pappa siihen leivän päälle laittoi. Pappa sanoi, että minä oon tosi kiva kissa kun minä syön kaikkea. Yhtenä päivänä se otti videon kun minä söin tuorejuustoa suoraan purkista.

Minä oon myös oppinu, miten noihin ihmisiin saa vauhtia ja miten minä saan paljon huomiota. Pitää hiipiä ihan hiljaa jonkun seinän viereen. Sitten varovasti otetaan tapetista kiinni hampailla ja lähdetään vetämään. Ei mene kauan kun noi ihmiset on paikallistaneet minut ja sitten ne nostaa syliin ja sanoo "Aijai Hertta, noin ei saa tehdä", mutta minä en tollasta usko ja teen aina uudestaan. Nehän kuitenkin nostaa syliin, ei ne voi vihaisia olla. Eikä näin pienelle ja söpölle kissalle voi edes olla vihainen. Eihän?

Tänään minä taas kävin repimässä vähän tapettia ja sitten minä juoksin hurjaa vauhtia mammaa karkuun tapetinpala suussa. Minä voitin, mamma on liian hidas. Se ei ehtinyt saada minua kiinni. Mammaa täytyy selvästi vielä treenata, että siitä saadaan nopeampi. Saan kuulemma veljen lähiaikoina, ajattelin että me sitten sen kanssa treenataan ton mamman nopeutta.

0 kommenttia: